Ritva Ruotsalainen: Pandora

Romaaneja, elämäkertoja, novelleja

Pandoran ja Dafnen tarina ei ole varsin viihdyttävää luettavaa. Ihmiskuva on yhtä kyynisen tummanpuhuva kuin kirjan kansikin. Juoni ei tarjoa välitöntä nautintoa. Romaanissa mellastavat kaikenlaiset “kuvotukset” ja väkivallan kuvaus. Kerronnan kieli ei kainostele rivompiakaan ilmaisuja. Lukiessa täytyy muistuttaa itseään, että raadollisten fantasioiden taustalla on mytologis-filosofis-psykoanalyyttinen käsitemaailma. Kirjan varsinaiset oivallukset avautuvat antiikin maskulinististen myyttien uudelleenkirjoittamisesta, ontologisten ja epistemologisten kysymysten sekä psykoanalyyttisten teorioiden fallosten, toiseuksien, kastraatiopelkojen ja halun lesbisestä luennasta sekä kristevalaisten abjektien, butlerilaisen performatiivisuuden, Harawayn kyberfeminismin fiktionalisoinnista.
Pandora on ajatuksia herättävä, räväkän lihaisa tarina hybristä seuraavasta putoamisesta. Teema on ikiaikainen, teos kuitenkin myös voimakkaasti aikansa leimaama. Oheislukemistoksi kannattaa ottaa Sanna Karkulehdon ja Ilmari Leppihalmeen artikkeli “Jos hän avaisi tämän olennon?” Lesbohalu ja feministinen epistemologia Ritva Ruotsalaisen Pandorassa (Naistutkimus 3/2007) –Keskusteltavana 16.11.2017